Satakunta kivaa went to The Iltamat

Pinatan lyöminen 

Satakunta huoltajaa, opettajaa ja muuta koulussa työskentelevää vietti perjantai-illan ollenkaan puhumatta oppilaista taikka lapsista. Perinteisen tietokilpailun ohjelmana oli tänä vuonna espanja ja espanjankieliset maat. Ainoan afrikkalaisen espanjankielisen maan tietäminen nousi arvoon arvaamattomaan.

Tänä vuonna runsain osanotto oli kahdeksasluokkalaisten vanhemmilla, vaikka seiskat ja opettajatkin olivat runsain määrin paikalla. Hauskaa oli kuitenkin se, että kaikilta luokka-asteilta oli kun olikin eduatajia.

Illan teema näkyi myös illan tarjoilussa ja ohjelmassa.

Allekirjoittanutta ilahdutti se, että juhlimassa oli vanhempia, joiden vanhemmat ovat käyneet tätä koulua ja vanhempia, jotka ovat käyneet tätä koulua ja jotka ovat istuneet samojen opettajien tunneilla kuin heidän lapsensa istuvat nyt ja itseasiassa onhan rehtorimme ja avustajammekin Käpylän kansakoulun ja peruskoulu ja Hykkylän kasvatteja..

ville

Käpylän opettajat peruskoulusählyn MM-kisoissa

Käpylän opettajat peruskoulusählyn MM-kisoissa

Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna me kahdeksan Käpylän peruskoulun opea ja villi korttimme Kaisa (joka opetti Käpylän nivelluokassa vielä tämän lukuvuoden alkupuolen) suuntasimme Mikkelin Anttolaan, jossa järjestettiin yhtenäisten peruskoulujen henkilökunnalle tarkoitetut sählyn MM-kisat. ”Oikeaan” salibandyyn verrattuna pelit olivat lyhyitä, ja erona oli myös se, että kentällä oli maalivahdin lisäksi vain neljä pelaajaa, joista vähintään kahden tuli olla naisia. Jostain syystä kaikki 15 mukaan päässyttä yhtenäistä peruskoulua olivat suomalaisia…

Joukkueemme vahvuuksia oli ehdottomasti maalivahtipeli. Vaikka varsinainen, monissa opettajat – oppilaat -peleissä kannuksensa hankkinut, maalivahtimme Marc sairastui lauantain aikana vatsatautiin eikä pystynyt sijoitusotteluita pelaamaan, saimme tilalle Juhanin, joka ei koskaan ollut sählymaalissa torjunut mutta suoriutui lätkätaustansa ja rennon asenteensa ansiosta loistavasti. Toisessa päässä pisteitä tehtailivat Esa ”oikea maila” S. ja J.-P, Pertun ja Kaisan säestäminä. Teijalla, Paulalla ja minullakin oli hetkemme, mutta keskityimme lähinnä puolustamiseen. Suurin heikkoutemme huippujoukkueisiin verrattuna oli yhteisen harjoittelun vähyys eli olemattomuus, jota yritimme peitellä (oppilaiden käyttöön turnauksen jälkeen tulevilla) uusilla hienoilla pelipaidoilla.

Turnauksen lohkojako ja ottelukaavio oli mielestämme laadittu siten, että järjestävien koulujen joukkueet pääsivät helposti mitalipeleihin. Meille tuli kovassa alkulohkossamme yksi voitto, yksi tasapeli ja yksi tappio, mutta maalieron takia putosimme lohkon kolmosiksi, pelaamaan sijoista 9 – 12. Voitimme sunnuntaina kummatkin sijoitusottelumme ja tulimme siis yhdeksänsiksi. Helsinkiläiskoulut eivät muutenkaan aivan loistaneet; mitalit menivät Savonlinnaan, Mikkeliin ja Lempäälään, toinen mikkeliläiskoulu oli neljäs.

Pelaaminen oli hauskaa, ja alusta asti hyvä yhteishenkemme vain vahvistui turnauksen edetessä. Vaikea on silti sanoa, mikä oli parasta: Anttolanhovin hulppeat design-rantahuvilat, joissa majoituimme, herkullinen luomu- ja lähiruoka, avantouinti kevätyössä tähtitaivaan alla vai yhdessäolo mahtavan porukan kanssa. Olen todella ylpeä joukkueestamme ja iloinen siitä, että koulussamme on näin monipuolisia, fiksuja, kannustavia ja hauskoja opettajia. Ensi vuonna voitaisiin lähteä isommallakin porukalla edustamaan Käpylää!

Satu Leskelä