Työpajan jälkeen kuusi luokkaa pääsi kokeilemaan Minecraftin kouluversiota. Oppilaat olivat aivan intona, hyvä että nahoissan pysyivät. Valtaosa heistä oli pelannut sitä ennenkin. Kevään aikana olisi tarkoitus, että monet koulumme luokat voisivat tehdä jonkun pienen yhteisen maailman, missä liikkua ja ihmetellä - ei sitä tiedä vaikka jonkun kerhonkin laittaisi.
4a-luokan maailmasta pieni pala |
Minulla oli ilo höpöttää asiasta yhden alan huippututkijan Lauri Järvilehdon kanssa. Hän vertasi erilaisia pelejä ruokaan. On aivoja turruttavaa pelejä (esim. FruitNinja), joka on ikäänkuin hampurilaista. Näiden pelien tarkoitus on joskus auttaa rentouttamaan, mutta liikaa nautittuna näistä on vaaraa terveydelle - sitten on laadukkaita oppmispelejä kuten esimerkiksi matematiikkaan DragonBox, jonka avulla jopa päiväkoti-ikäiset ovat oppineet laskemaan yhtälöitä ja touhuamaan matematiikan ilmiöiden kanssa, joita yleensä opiskellaan vasta yläasteella. Tällaiset pelit ovat taas herkullisia salaatteja ja täysipainoisia aterioita mekaanisiin peleihin verrattuna. Toki kuten ruuassa, myös herkullisssa aterioissa on syytä pysyä kohtuudessa ja aikuisten seurata lasten ruutuaikaa. Järvilehto ei puhu pelkästään tietokonepeleistä vaan yleensäkin siitä, miten oppimisessa saavutetaan into ja flow-tila, jonka jälkeen siitä tulee kerrassaan hauskaa - tai sitähän oppiminen nyt aina on, vaikka opiskelu joskus onkin rankempaa.
Ville Teittinen
Koiton asia-aine Minecratin osapelistä
Akselin asia-aine Minecraftista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti