Matka alkoi koulutaksin renkaan puhkeamisella.
Bussiin ehtiminen jäi kiinni lehtorin sadan metrin kiihdytysvauhdista ja
bussin 506 kuskista, joka lupasi läähättävälle lehtorille minuutin aikalisän.
Kuhmuraisen bussimatkan jälkeen hieman märän asfaltin tuoksua,
työkoneiden kirahtelua, tasapainoaistin testaamista, niskaan pienesti vihmovia pisaroita
ja jännitystä siitä, löytääkö opas perille.
Onneksi löysimme.
Ja tunsimme olomme tervetulleiksi.
Sitten esittäydyimme ja juttelimme.
Jakauduimme kahteen ryhmään.
Viipaloimme, mittasimme, sekoitimme taikinaa.
Sai myös hipsutella, nuuhkia ja maistella yrttejä.
Lopuksi tiskattiin, katettiin pöytä, laskettiin lautasia, laseja ja servettejä.
Keitettiin kahvit, kaadettiin laseihin mehua, istuttiin alas seurustelemaan ja nauttimaan.
 |
| Hetki ennen bonusterälehtien lisäämistä. |
Kasvitarhalta kerättyjen omenoiden ylijäämät, ihanat yrtit ja tietenkin se
viimeinen piirakan pala saatiin mukaan koululle.
Olipas ihan mahtava reissu.
Kiitos #ituaelamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti