Kouluruokailu opettaa monia elämisen taitoja

Suomi on maksuttoman kouluruokailun mallimaa. Kovien talouspaineiden alla kunnat ovat joutuneet kuitenkin karsimaan myös koulun tarjoamista aterioista ja ruokailusta kouluissa on tullut vain välttämätön osa oppilashuoltoa. Oppilaat eivät maksuttomuudesta juuri piittaa ja ruoan laatukaan ei aina saa kehuja.

Osassa kouluista vain osa yläluokkien oppilaista syö koululounaan. Ajetaanko oppilaat kouluruokalasta kauppoihin, huoltoasemille ja kioskeille? 

Ruokakasvatus- ja kestävän kehityksen tutkijat kannustavat säästöjen sijaan tavoitteelliseen ruokakasvatukseen kouluissa.

MTT:n vanhempi tutkija Helmi Risku-Norja kehottaa kuntia ja ruokapalveluiden parissa työskenteleviä olemaan kaukaa viisaita.

– Kouluruoasta nipistämällä voidaan saavuttaa lyhyen aikavälin säästöjä, mutta se ei ole kestävä tie. Kouluruoka on investointi terveyteen ja tulevaisuuteen. Jokainen ruokailuhetki on osa ruokakasvatusta, se voi olla sitä niin hyvässä kuin pahassakin, Risku-Norja painottaa.

Ruoka jokapäiväisenä tekijänä ihmisten elämässä, on yksi olennaisen tärkeä ikkuna yhteiskuntaan, ympäröivään globalisoituvaan maailmaan, ruoantuotantoon, talouteen, ympäristöön, omaan ja toisten maiden kulttuuriin, terveyteen ja ravitsemukseen. Koulujen ruokailuhetkien ilmapiiri heijastaa sitä, mistä kouluruokailussa oikein puhutaan, kuinka moni siihen osallistuu ja miten hyvin ruoka oppilaille maistuu.

Kouluruokailun välittämä viesti on painava; siksi siihen kannattaa panostaa ja kytkeä se osaksi tietoista ja tavoitteellista ruokakasvatusta. Se on paljon muutakin kuin vain yksi ateria. Sillä on yhtymäkohtia myös terveys- ja tapakasvatukseen, turvallisuuskasvatukseen, globaali- ja yhteisökasvatukseen sekä kestävään kehitykseen ja monikulttuurisuuskasvatukseen.

Ottamalla ruokakasvatus mukaan olennaiseksi osaksi kestävyyskasvatusta saadaan kouluruokailu kytkettyä kiinteästi osaksi opetuksen sisältöjä ja tavoitteita. Kouluruokailu tarjoaa luontevan tilaisuuden ohjata oppilaita ymmärtämään ruokailun sosiokulttuurisia ja taloudellisia merkityksiä. 

Tavoitteena kouluruokailun kehittämisessä voisi olla ruoka-kestävyyskasvatuksen nostaminen konkreettiseksi ja kokemukselliseksi. Koulun kasvitarha Kumpulassa, syötävien kasvien kasvatus luokissa, lähimetsät laajoina ulkoilmaluokkina, retkeilykerhon kokkailut metsissä, koulun keittiö harjoittelupaikkana ja kotitalousluokka tekemisen paikkana tukevat kaikki tällaista oppimista. 

Silloin oppilaat aktivoituvat itse ajattelemaan, kehittämään ajatteluaan ja oppivat ymmärtämään, mitä syömämme ruoka oikein on, mistä se tulee ja kuka sen valmistaa. Tillilihakin voi siis kaikesta huolimatta olla kouluissa ihan oikeastikin hyvää ruokaa.