Matkalla Viipurissa

Viime tiistaina, kello 9.30 istuimme jännittyneinä juna-asemalla. Hiukan yli kymmeneltä lähtisi juna Venäjälle, Viipuriin. Kertasimme matkatunnelmia, jotka vaihtelivat kovasti – osa meistä oli innoissaan, osa kauhuissaan. Junamatka tuntui aivan liian pitkältä, ja ainakin minun päässäni pyöri koko ajan vain, millaiseen perheeseen päädyn ja millaista siellä on. Samanlaista kuin Suomessa? Vaiko aivan erilaista? Entä jos en osaisikaan puhua englantia? Entä jos houstini ei pitäisi minusta?

Junan saavuttua Viipuriin lastasimme matkatavarat autoon ja kävelimme koululle, jossa meille kerrottiin, kuka majoittaisi luokseen kenetkin. Kävimme kouluruokalassa syömässä ja saimme lähteä houstiemme matkaan. Itse menin pitsalle houstini ja hänen kaveriporukkansa kanssa. Kiertelimme kaupungilla ja illalla näin viimeinkin houstini kodin. Juttelimme, pelasimme pelejä ja tutustuimme toisiimme. Nukkumaan mennessäni olin jo paljon rauhallisemmalla mielellä.

Seuraavana aamuna kiertelimme koulurakennuksessa ja kurkistelimme luokkiin. Koulu oli aivan erilainen kuin Käpylä, ja näkyvin ero oli varmaankin koulupukupakko. Eri luokilla oli erilaiset koulupuvut, ja varsinkin alaluokkien pikkutytöt hiukset leteillä ja samanlaiset ruutumekot päällä olivat todella suloisia. Tosiaan – kaikilla tytöillä oli hame, eikä kellään ollut esimerkiksi paljoa meikkiä tai hiuksia auki. Pojilla puolestaan oli kiiltävät kengät ja solmiot. Koulun käytävällä oli valkoisia patsaita jotka toivat mieleen antiikin Kreikan. Muutenkin käytävät olivat kuin jostakin hienosta kartanosta, ja luokat olivat saman tyylin mukaisesti prameita. Kävimme jälleen syömässä, ja kouluruoka oli paljon parempaa kuin Suomessa – vaaleaa riisiä, mureaa hyvin paistettua pihviä ja juomana vettä sekä omena- tai appelsiinimehua.

Toisena päivänä kävimme ”suomalaisporukalla” koulupäivän aikana vierailulla eläintilalla, missä näimme muun muassa ihania kanoja. Kasvihuoneessa oli trooppinen ilmasto, ja marsuhuoneessa haisi kammottavalle. Koulun jälkeen kävin houstini kaverien kanssa shoppailemassa kauppahallissa, joka oli aika samanlainen kuin Hakaniemen Kauppahalli. Kun tuliaiset – ja vähän muutakin – oli hankittu, lähdimme ensimmäiseen sekä meille että viipurilaisille järjestettyyn tapahtumaan, keilaamaan. Siellä oli todella hauskaa, hyvä tunnelma ja muutenkin mukavaa. Toinen yö – ja samalla viimeinen Venäjällä vietettävä – sujui hyvin, olimmehan luultavasti kaikki hyvin väsyneitä keilailun jälkeen.

Kolmantena eli viimeisenä päivänä istuimme tunneilla houstiemme kanssa ja seurasimme venäläistä opetusta, vaikka harva meistä ymmärsi opettajien puheesta yhtään mitään. Toinenkin yhteinen retki oli tiedossa – keskiaikainen viikinkikylä, jossa kokeilimme muun muassa kirveenheittoa, jousiammuntaa ja taistelemista ritarin varustuksissa, mikä oli todella raskasta. Kuuntelimme ”viikinkien” tarinoita siitä, kuinka siihen aikaan elettiin ja kiertelimme kylässä. Tämän jälkeen meillä oli vielä vapaa-aikaa, jonka jälkeen menimme juna-asemalle. Siellä jätimme haikeat hyvästit housteillemme, nousimme junaan ja matkasimme takaisin länteen… Juna oli perillä Suomessa illalla yhdentoista maissa, ja kyytimme – kellä isä, kellä äiti tai muu sukulainen – toivat meidät koteihimme. Muistoiksi meille jäi itse ostamamme tuliaiset, koko joukko muistoja ja väsynyt, mutta iloinen mieli!

Siiri Nuora 7E